KUUSENPIHKA

 PARANTAVAA VOIMAA ENTISAJOISTA TÄHÄN PÄIVÄÄN

MITÄ PIHKA ON?

Pihka on havupuun laastari; puu erittää pihkaa haavaumakohtiensa päälle suojaamaan sitä mikrobi-infektioilta, kasvipatogeeneilta ja tuholaisilta. 

"Pihka koostuu sadoista komponenteista, mutta antimikrobisten ominaisuuksien kannalta kiinnostavin yhdisteryhmä lienevät isopreenijohdokset. Nämä johdokset ovat joko terpeenejä, jotka koostuvat ainoastaan hiilestä ja vedystä, tai terpenoideja, jotka koostuvat hiilestä, vedystä ja heteroatomeista. Jos terpenoidiin kiinnittynyt heteroatomi on happi, kyseessä on joko hartsihappo tai fenolinen yhdiste."(2008;124(12):1364-9

Jouni Lohi, Janne J. Jokinen, Arno Sipponen, Jorma Mäki-Paakkanen, Rainer Peltola, Merja Rautio, Tapio Laakso, Pekka Saranpää, Anthony Papp ja Pentti Sipponen)

Pihka sisältää useita eri hartsihappoja (levopimaari-, dehydroabietiini-, abietiini-, neoabietiini-, palustriini,- isopimaari- ja pimaarihappo) ja lignaaneita (pinoresinoli, larikiresinoli ja matairesinoli) sekä mm. kumaarihappoa.

Terpeenit ovat koostumuksensa takia rasvahakuisia yhdisteitä, ja ne tunkeutuvat solukalvoihin tämän ominaisuutensa vuoksi. Oletuksena on, että tunkeutuessaan bakteerisolun solukalvoihin bakteerisolujen lisääntyminen estyy.

PIHKAN HISTORIA

Jo muinaisessa Egyptissä havupuiden hartsista valmistettua voidetta käytettiin palovammojen hoitoon. Pohjoismaissa, erityisesti Suomen Lapissa, kuusen ( Picea abies ) hartsista valmistettua voidetta on käytetty vuosisatoja haavojen, haavaumien, painehaavojen, paiseiden ja näppyjen hoitoon. Ennen vanhaan pihka liuotettiin eläinrasvaan (ihra, tali) tai voihin.

TUTKIMUKSET

Pihkavoiteen antimikrobisia ominaisuuksia on tutkittu HUSLABin mikrobiologian laboratoriossa. Tutkimuksessa on havaittu, että bakteerit kasvavat hyvin, kun elatusaineessa ei ole pihkavoidetta, mutta pihkavoiteen lisääminen koeputkeen estää bakteereiden kasvun. Bakteeriviljelykokeet ovat osoittaneet, että pihkavoiteella on bakteriostaattinen vaikutus useisiin testattuihin grampositiivisiin bakteereihin, mm. MRSA. Myös antifungaalista vaikutusta rihmasieniin on havaittu.

Kirjoittajan huomio: pihkavoiteen pihkapitoisuuden täydellisen tarkka määritys ja vakiointi vaatisi laboratorio-olosuhteet, joten pienten toimijoiden valmisteissa pitoisuus saattaa vaihdella tekijän ammattitaidon ja laskupään mukaan. Oletus kuitenkin on, että pihkapitoisuus on riittävä, jos ylipäätään minkäänlaista laskentaa harjoitetaan. Tutkimuksissa on käytetty pääosin 10-prosenttista voidetta, joka on puolet siitä, mitä pienet toimijat pääosin lupaavat pitoisuudeksi.

VALMISTUS KÄYTÄNNÖSSÄ

Pihkan keruu on luvallista vain maanomistajan luvalla. Pihkaa voidaan kerätä joko irroittamalla valumia kuusten rungoilta tai vahingoittamalla puita esim. rälläkällä tai moottorisahalla ja asettamalla alle keruuastia. Kerätty pihka liuotetaan esim. öljyyn kuumauuttona ja roskat (lähinnä puun kuorta) siivilöidään pois kuitukankaan läpi. Roskien määrä vähennetään ja arvioidaan pihkapitoisuus. Tarpeen mukaan lisätään öljyä. Lopuksi lisätään mehiläisvaha joka sulatetaan pihkaöljyyn kuumauuttona ja purkitetaan seos.

KOKEMUKSIA PIHKAVOITEEN KÄYTÖSTÄ

Kirjoittajan omat kokemukset: käytän pihkavoidetta pieniin naarmuihin, näppylöihin ja haavoihin. Saadessani esimerkiksi verta vuotavan haavan (ja huom.: oletuksena on, ettei kyseessä ole mikään suuren suuri tikkausta vaativa palkeenkieli) pesen sen hyvin, laitan laastarille pihkavoidetta ja painan laastarin paikoilleen noin vuorokaudeksi. Tämän jälkeen haava on yleensä jo hyvää vauhtia paranemassa, eikä tulehduksia ole tullut. 

Teini-ikäiset tyttäreni käyttävät pihkavoidetta pistehoitona finnien parantamiseen, jossa se toimiikin hyvin. Hoidin myös tatuointini nopsaan terveeksi pihkavoiteella.

Päkiän sisään pesiytynyttä jalkasientä ei pihkavoiteella hoidettu, mutta usein pienet, varpaan välejä kutittelevat alkuvaiheen tartunnat saattavat hyvinkin luovuttaa taistelussa pihkaa vastaan.

Pihkavoidetta käytettäessä on aina muistettava hartsiallergian riski. Käyttö kannattaa aloittaa hyvin pieneltä ja vähäriskiseltä ihoalueelta ja pitää käyttö kohtuullisena.

KATSO LISÄÄ:

Näre-pihkavoide

Lähteet ja laajemmat tekstit luettavaksi:

Blogiteksti pihkasta

Duodecim-lehden julkaisu pihkasta

Janne J. Jokinen ja Arno Sipponen. Jalostettu kuusihartsi kroonisten haavojen hoitoon: Vanhan folkloristisen terapian uudestisyntyminen.

Maaseudun tulevaisuuden juttu