Sienet -uskomaton lahja kosmetiikkateollisuudelle

Mushrooms: Splendid gifts for the cosmetic industry

Yllä linkki artikkeliin (Kanaporn Sujarit [a], Nakarin Suwannarach [b,c], Jaturong Kumla [b,c] and Thanasak Lomthong*[a]) ja alla vapaa käännös.

Johdanto

Arinakääpä

Sienet sisältävät runsaasti erilaisia yhdisteitä, kuten rasvahappoja, polysakkarideja, fenoliyhdisteitä ja terpenoideja. Näin ollen ne ovat monipuolisia ja potentiaalisia luonnonkosmetiikan raaka-aineita muun muassa potentiaalisina ihon ikääntymisen estäjinä ja ihon sävyn tasoittajina -etenkin kun synteettisillä vastaavilla aineilla on havaittu olevan laajalti haittavaikutuksia.

Lue myös referaatti toisesta artikkelista!

Kosmetiikkaa on tuote, joita käytetään puhdistamaan, kaunistamaan, muuttamaan ulkonäköä tai parantamaan ihon tai vartalon kuntoa. Nykyään kosmetiikalla pyritään vaikuttamaan ihon kuntoon solutasolla, ja se perustuu ainesosiin, joilla on positiivista vaikutusta iho-ongelmiin kuten akne, maksaläiskät, ihovauriot ja pisamat. Nouseva trendi kauneus- ja terveystuotteissa on sienet, joita on käytetty erityisesti Aasian maissa jo pitkään niiden suuren ravintoainepitoisuuden, proteiinien, fenolien, aminohappojen, hiilihydraattien, rasvojen sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden vuoksi.

Useiden eri tutkimustulosten mukaan sienistä saatavat yhdisteet sisältävät mm. antimikrobisia, antiviraalisia, syöpää ja tulehduksia ehkäiseviä, ikääntyvistä estäviä, antioksidanttisia, ihoa silottavia, kosteuttavia, ihon sävyä tasoittavia ja immunomoduloivia vaikutuksia. 

Tämä katsaus keskittyy yhteenvetoon sienistä johdetuista yhdisteistä joilla on todettu olevan hyötyä ihon hoidossa.

Hyödyllisiä ainesosia

Sienten merkittävimpiä ainesosia ovat polysakkaridit, proteiinit, antioksidantit, kivennäisaineet ja vitamiinit.

Polysakkaridit

Polysakkaridit ovat pitkäketjuisia hiilihydraattimolekyylejä, jotka koostuvat toistuvista monosakkaridiyksiköistä, jotka on kytketty glykosidisidoksilla. Sienten soluseinä koostuu pääasiassa polysakkarideista, mukaan lukien kitiinistä, glukaanista, hemiselluloosasta ja polymeereistä, jotka koostuvat mannoositähteistä.

Erilaisia polysakkarideja on uutettu sienistä, kuten lentinaani siitakkeesta (Lentinula edodes), skitsofylaani halkiheltasta (Schizophyllum commune), α- ja β-glukaanit herkkusienistä (Agaricus bisporus ja A.subrufescens), lakkakäävästä ja koppelokäävästä,  galaktomannaani huhtasienistä (Morchella sp.), krestiini (polysakkaridi-K) silkkivyökäävästä (Trametes versicolor) ja β-(1-3)-D-glukaani vinokkaista (Pleurotus sp).

Polysakkarideilla on ikääntymistä ja solujen hapettumista estäviä, terapeuttisia ja immunomoduloivia vaikutuksia. Sienten polysakkaridien korkea pitoisuus on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ihon hyötyyn lisäämällä orvaskeden ja stratum corneumin kosteutta ja kosteudensitomiskykyä. Kosmetiikkatuotteissa sienipolysakkaridit toimivat tehokkaina kosteuttajina hyaluronihapon tavoin. 

Fenolit

Fenoliyhdisteet ovat yleisiä sienissä ja mm. suojaavat UV-valolta ja mikro-organismeilta.  Fenoliyhdisteitä on monissa muodoissa, esimerkiksi yksinkertaisina rakenneryhminä (esim. kofeiinihappo, inotiloni, protokatekuiinihappo, p-hydroksibentsoehappo, p-kumaarihappo) ja polyfenoleina (esim. hispidiini, davallialaktoni, hypholomiini B, interfungiini A).

Fenoliyhdisteillä on antioksidanttivaikutuksia, kuten vapaita radikaaleja sieppaavaa, lipidiperoksidia estävää ja superoksididismutaasiaktiivisuutta. 

Fenoliyhdisteitä ja niiden johdannaisia, joilla on raportoitu antioksidanttipotentiaalia, esim. kahvi-, feruli-, galli-, p-hydroksibentsoe-, homogentisiini-, protokatekuiinihappo ja myrisetiini, havaittiin eri syötävien sienien lajeista, kuten herkkusieni (A. bisporus), herkkutatti (Boletus edulis), kevätkaunolakki (Calocybe. gambosa), keltavahvero (Cantharellus cibarius), mustatorvisieni (Craterellus cornucopioides), männynleppärousku (Lactarius deliciosus), siitake (L. edodes) ja jotkin vinokkaat -putkivinokas (Pleurotus eryngii) ja osterivinokas (Pleurotus ostreatus).

Lisäksi kahvihappo, kanelihappo, p-kumaarihappo, gallushappo, kojiinihappo ja p-hydroksibentsoehappo ovat fenoliyhdisteitä, joiden on raportoitu kirkastavan ihoa vähentämällä melaniinipitoisuutta ja estävän tyrosinaasiaktiivisuutta.

Terpenoidit 

Terpenoidit, jotka tunnetaan myös isoprenoideina, ovat ryhmä lipidejä, joita löytyy runsaasti monista kasveista saaduissa eteerisissä öljyissä. 

Terpenoidit jaetaan hemiterpenoideihin, monoterpenoideihin, seskviterpenoideihin ja diterpenoideihin isopreeniyksiköiden lukumäärän perusteella. 

Sienet ovat tärkeä terpenoidien lähde, jota voidaan käyttää paikallisesti moniin kosmeettisiin tarkoituksiin. 

Triterpeenejä on raportoitu monissa sienissä, erityisesti lakkakäävissä (Ganoderma spp): mm.

Ganoderihapot, ganodermanondioli, ganodermanontrioli, ganolusidihapot, ganolusidoidit, ganolusiduonit, lucidadiolit, lusidiinihapot, lucidumolit, metyyliganoderaatit ja metyyliganolusidaatit.

Kitkerälahokan (Hypholoma fasciculare) lanostaanitriterpenoidit, mukaan lukien fascikuliinihapot, fascikulolit ja sublaterioli C, osoittivat anti-inflammatorisia ominaisuuksia typpioksidin tuotannossa ja sytotoksista aktiivisuutta ihmisen syöpäsolulinjoja vastaan. 

Seskviterpenoidit, esim. 2,5-kuparadieeni1,4-dioni, enokipodiinit, sterpurolit A ja B sekä sterpurihappo, joka saatiin talvijuurekkaan (Flammulina filiformis) uutteesta, paljastivat kasvainten vastaisia vaikutuksia ja antibakteerista vaikutusta Bacillus subtilis vastaan sekä antioksidanttiaktiivisuutta mitattuna DPPH-puhdistusmääritys.

Kantaksantiini, keltavahverossa (Cantharellus cinnabarinus) oleva punertavan oranssi ketokarotenoidipigmentti, estää tehokkaasti ikääntymistä ja vahvistaa ihoa. Karotenoidit ovat yleisimpiä tetraterpenoideja, joilla on vapaita radikaaleja poistavia ja UV-suojavaikutuksia.

Vitamiinit

Sienet voivat tuottaa monenlaisia vitamiineja, mukaan lukien B1-vitamiini (tiamiini), B2-vitamiini (riboflaviini), B3-vitamiini (niasiini), B7-vitamiini (biotiini), B9-vitamiini (foolihappo tai folaatti), B12-vitamiini (kobalamiinit), vitamiini C (askorbiinihappo) ja D-vitamiini (kalsiferolit). 

Herkkusieni (Agaricus bisporus), siitake (L. edodes) ja jotkin vinokkaat (Pleurotus sp.) sisältävät runsaasti D2-vitamiinia (ergokalsiferolia), jolla on olennainen rooli ihon immuunijärjestelmän tukemisessa. 

Sienet voivat muuttaa pinnallaan olevan ergosterolin D2-vitamiiniksi altistuessaan auringonvalolle. D-vitamiini liittyy terveisiin hampaisiin ja luihin ja parantaa tehokkaasti kosteuspitoisuutta ja ihon kosteutta. 

Korkeat B12-vitamiinipitoisuudet havaittiin mustan torvisienen (Craterellus cornucopioides),  kantarellin (Cantharellus cibarius), siiliorakkaan (Hericium erinaceus) ja siitaken (L. edodes) itiöemistä.

 

B-vitamiineja on kaikissa sienissä, ja niitä käytetään yleisimmin ihon, hiusten ja kynsien kauneudenhoitotuotteissa niiden kosteuttavien ja ikääntymistä ehkäisevien etujen vuoksi.

Sienet, joilla on kosmeettista potentiaalia

Sienet tarjoavat luonnollisen ja monipuolisen vaihtoehdon kemiallisille aineille. Niitä on ehdotettu käytettäväksi mm. voiteissa, kirkastavissa voiteissa, seerumeissa, kosteusvoiteissa, puhdistusgeeleissä, pohjusteissa ja kasvonaamioissa.

Sienien käytön määrä kaupallisissa kosmetiikkatuotteissa on lisääntynyt.

Ihonhoitotuotteiden lisäksi mm. lakkakääpää on käytetty myös hiusten muotoiluvoiteissa ja shampoossa kosteuttavana, auringon vaurioilta suojaavana ja värin haalistusta estävänä ainesosana.

Valkohytykkää (Tremella fuciformis) käytetään ihonhoitotuotteissa parantamaan ihon joustavuutta ja kiinteyttämistä. Sen on raportoitu sisältävän bioaktiivisia komponentteja, kuten polysakkarideja, joilla on antioksidanttinen, elastisuutta lisäävä ja tulehdusta vähentävä vaikutus. 

Siitaketta, viuhkokääpää ja halkihelttaa käytetään parantamaan ihon valkaisua ja elvyttämistä antioksidanttisilla ominaisuuksilla. Näistä sienistä koostuvia kaupallisia tuotteita ovat kiinteyttävä voide, seerumi ja kasvovoide. 

Sienistä saatavien yhdisteiden kosmeettiset toiminnot

Soluväliaine on suurin ihon komponentti, joka koostuu kollageenista, elastiinista, hyaluronihaposta ja fibronektiinistä ja joka antaa iholle voimaa, elastisuutta ja kosteutta. Jotkut sienistä saatavat aineet voivat korjata ihon molekyylikomponentteja ja nopeuttaa ihon vaihtumisnopeutta. 

Sieniuutteet sisältävät laajan valikoiman bioaktiivisia metaboliitteja, joilla on useita kosmeettisia toimintoja, kuten anti-kollagenaasi-, anti-hyaluronidaasi-, anti-inflammatorisia, antimikrobisia, antioksidantteja ja antityrosinaasivaikutuksia. 

Useimmat näistä ylläpitävät reaktiivisten happilajien (ROS) tasapainoa estääkseen kehon soluja kärsimästä oksidatiivisesta stressistä. ROS:ia syntyy, kun ihon altistuminen korkealle UV-valolle aiheuttaa DNA-vaurioita, ihotulehdusta, hyperpigmentaatiota ja kollageenin, elastiinin ja hyaluronihapon vähenemistä, mikä johtaa ihon ikääntymiseen.

Tämän uv-säteilystä johtuvan ulkoisen ikääntymisen lisäksi kronologinen ikä (sisäinen ikääntyminen) aiheuttaa myös ihon ikääntymistä. Sienten yhdisteet osoittivat potentiaalia aktivoida ihon immuunijärjestelmää ja vähentää solujen apoptoosia, mikä viivästyttää ihon ikääntymisen aiheuttamaa vanhenemisprosessia. 

Tämän seurauksena sieniuutteiden ominaisuudet herättävät kasvavaa kiinnostusta ihoa suojaavien tuotteiden kehittämiseen. 

Antioksidanttisuus

Vapaat radikaalit ovat luonnollisen aerobisen soluaineenvaihdunnan tuotteita, joita esiintyy enimmäkseen reaktiivisina happilajeina (ROS), jotka aiheuttavat yli sataa sairautta. 

Näiden on raportoitu lisäävän metalloproteinaasien (MMP) ilmentymistä ja vähentävän kollageenisynteesigeenejä. 

Tällöin ihon eheytyminen vahingoittuu ja kollagenin hajoaminen tehostuu, kollageenin tuotanto estyy ja tämä taas johtaa ihon ikääntymiseen, ryppyihin ja stimuloi myös ihosyövän kehittymistä.

Antioksidantit kamppailevat oksidatiivista stressiä vastaan, mikä parantaa ihon paranemista ja vähentää ihon ikääntymistä. Koska ihon oma puolustusjärjestelmä on riittämätön, tulee antioksidantteja saada kehon ulkopuolelta.

Normaalisti vapaat radikaalit neutraloivat solujen antioksidanttipuolustukset. Puolustusmekanismeja oksidatiivista stressiä vastaan selitetään lyhyesti kykynä poistaa ROS:ia ja vapaita radikaaleja.

Synteettisillä antioksidanteilla on pitkäaikaisia haittavaikutuksia; siksi luonnollisista lähteistä saatuja antioksidantteja kannattaa suosia.

Lukuisat tutkimukset sienten antioksidanttivaikutuksista ovat osoittaneet kosmeettisten ainesosien, kuten fenolihapojen, polysakkaridejen, orgaanisten yhdisteiden, C- ja E-vitamiinin ja glutationin (GSH), potentiaalin.

Antioksidanttisia sieniä (Suomessa esiintyviä) mainitaan olevan:

Herkkusieni (A. bisporus) -Kofeiinihappo, klorogeeninen kanelihappo, ferulihappo, gallihappo, p-hydroksibentsoe, p-kumariini, protokatekuhappo -käyttö oksidatiivista stressiä vastaan.

Kantopiennarsieni (C. aegerita) - Ergotioneiini (ERGO), glutationi (GSH) -oksidatiivista stressiä vastaan ja solujen puolustusta tukemaan.

Herkkutatti (Boletus edulis) - - Ergotioneiini (ERGO), glutationi (GSH) -oksidatiivista stressiä vastaan ja solujen puolustusta tukemaan.

Kevätkaunolakki (C. Gambosa) - C-vitamiini - Vähentää ihon valostressiä ja stimuloi kollageenisynteesiä

Suomumustesieni (C. Comatus) - tokoferoli (E-vitamiini) - vähentää ihon UV-vaurioita

Koppelokääpä (G. Frondosa) - β-glukaani, gallushapot, tanniinihappo - Vähentää oksidatiivista stressiä

Putkivinokas (P. Eryngii) - Kanelihappo, ergosteroli, p-kumaarihappo, p-hydroksifenyylietikkahappo - Vähentää oksidatiivista stressiä

Anti-tyrosinaasi

Tyrosinaasi on melaniinin biosynteesin avainentsyymi. Melaniinin ylituotanto aiheuttaa ihon tummentumista. Tyrosinaasi aktivoi tyrosiinin reaktion dopakinoniksi, joka on dopakromin esiaste, ja hapettuu sitten melaniiniksi (ruskeanmusta pigmentti). Liiallinen UV-säteilylle altistuminen stimuloi tyrosinaasientsyymiaktiivisuutta, mikä johtaa melaniinin biosynteesiin.

Kemiallisten tyrosinaasin estäjien pitkäaikaisen käytön negatiivisia vaikutuksia koskevat turvallisuushuolet tukevat luonnollisia tyrosinaasin estäjiä turvallisina bioaktiivisina yhdisteinä. 

Useita luonnollisia bioaktiivisia yhdisteitä, joilla on antityrosinaasiaktiivisuutta, on raportoitu, kuten fenoliyhdisteet ja muut orgaaniset yhdisteet. 

Ratapölkkysienen (Neolentinus lepideuksen) raportoitiin toimivan tyrosinaasin estäjänä, joka sisältää 1,3-dihydroisobentsofuraania ja 4,5,7-trioli-5-metoksi1,3-dihydroisobentsofuraani-4,7-diolia, IC50-arvoilla 173 ja 263 μg/ml , vastaavasti.

Tulehduksia estävä vaikutus

Tulehdusvälittäjien liiallinen tuotanto voi stimuloida solu- ja kudosvaurioita ja vaatia tulehduskipulääkkeitä tulehdusprosessin voittamiseksi. Tulehduksen hoito ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä (NSAID) voi aiheuttaa maha-suolikanavan verenvuotoa ja peptisiä haavaumia pitkällä aikavälillä. Siten luonnolliset tulehdusta estävät yhdisteet tarjoavat sopivamman vaihtoehdon tulehdushoidolle. 

Sieniä on tutkittu laajasti niiden tulehdusta helpottavien ominaisuuksien selvittämiseksi, sillä syötävistä sienistä löytyy monia tulehdusta estäviä yhdisteitä, kuten polysakkarideja, fenoleja, rasvahappoja, karotenoideja, vitamiineja ja biometalleja.. 

Sieniin liittyvien anti-inflammatoristen yhdisteiden raportoitiin enimmäkseen vähentävän tulehdusvälittäjän tuotantokykyä estämällä tulehduksellisen välittäjän geeniekspressiota. 

On raportoitu, että triterpenoideilla oli korkea tulehdusta estävä aktiivisuus, ja siitä uutetut triterpenoidit toimivat typpioksidin (NO) tuotannon estäjinä.

Siitaken ergosteroli on ergokalsiferolin (D2-vitamiini) esiaste, jolla on tulehdusta estäviä ominaisuuksia. 

Arinakäävästä (P. Igniarius) on löydetty kaksi bioaktiivista yhdistettä, nepetidiini ja betuliinihappo, jotka osoittivat tulehduksia estävää toimintaa ja punalahokassa (H. lateritium) on steroideja, jotka osoittavat tulehdusta estäviä ominaisuuksia estämällä syklo-oksigenaasi-2:ta (COX-2).

Hyaluronidaasin vastainen aktiivisuus 

Hyaluronihappo (HA) osallistuu viskoelastisuuden tarjoamiseen ja ihon ikääntymisen suojaamiseen. Se on elintärkeä molekyyli, joka pitää ihokudoksen kosteana, sileänä ja voideltuna, ja sitä käytetään usein kosmeettisiin tarkoituksiin. 

HA voidaan hajottaa vapaiden radikaalien tai hyaluronidaasien entsyymiperheen vaikutuksesta. Tämä entsyymiryhmä on mukopolysakkarideja hajottava entsyymi, joka katkaisee HA:n β-1,4-glykosidisia sidoksia, mikä johtaa viskositeetin laskuun. 

Hyaluronidaasin estäjillä on hyödyllisiä antiallergisia, tulehdusta ja ikääntymistä estäviä ominaisuuksia. Sienilajeista hyaluronaasia estävät juudaksenkorva (Auricularia polytricha), lakkakääpä (G. lingzhi), ratapölkkysieni (N. lepideus), sitruunavinokas (P. citrinopileatus), osterivinokas (P. ostreatus), halkiheltta (S. commune). Ratapölkkysienen (Neolentinus lepideus) uute osoitti kykyä estää hyaluronidaasientsyymiä.

Kollagenaasin ja elastaasin vastaiset toiminnot 

Kollageeni ja elastiini ovat ihon uloimman osan tärkeimpiä proteiineja, joilla on olennainen rooli kimmoisuudessa, joustavuudessa, eheydessä ja täyteläisyydessä terveen nuorekkaan ihon ylläpitämiseksi. Kollageeni on runsain proteiini ihmisen soluväliaineessa, joka antaa iholle voimaa ja joustavuutta, kun taas elastiini on avainproteiini, joka esiintyy kuituverkostona soluväliaineen sidekudoksessa ja vastaa elastisuudesta. 

Elastiinia voi hajottaa elastaasi, joka on kymotrypsiinientsyymien jäsen, joka pystyy hajottamaan ECM-komponentteja, kuten kollageenia, fibronektiinia ja muita ECM-proteiineja.  

Kollagenaasit ovat ryhmä metalloproteinaaseja, jotka kykenevät katkaisemaan peptidisidoksia natiivissa kollageenifibrilleissä. 

Siksi elastaasin ja kollagenaasin estäjät voivat estää soluväliaineen hajoamisen, mikä vähentää ryppyjen muodostumista ja ihon roikkumista. 

Sienet vahvistavat ihon luonnollista suojakerrosta ravitsemalla elastisuutta, lisäämällä kosteuspitoisuutta ja stimuloimalla kollageenisynteesiä.

Lehtolohisienestä (Laccaria amethystinasta) eristetyt lakkaridionit A ja B osoittivat kollagenaasia estävää aktiivisuutta. On myös tutkittu valevahveron (Hygrophoropsis aurantiacan) viljelyliemen ryppyjä ehkäiseviä ominaisuuksia. Klitosybiini A, tästä sienestä eristetty aktiivinen yhdiste, vähensi elastaasiaktiivisuutta, stimuloi prokollageenisynteesiä ja vähensi merkittävästi MMP-1-aktiivisuutta. Klitosybiini D, toinen yhdiste, joka on saatu valevahverosta osoitti voimakasta ihmisen neutrofiilielastaasia (HNE) estävää aktiivisuutta. 

Antimikrobinen vaikutus 

Ihoa peittää mikrobifloora, jossa on enemmän ja vähemmän hyödyllistä porukkaa. Vähemmän hyödyllinen porukka koostuu potentiaalisista taudinaiheuttajista, kuten esim. Staphylococcus aureus, Staphylococcus epidermidis, Propionibacterium acnes, Pseudomonas spp. ja Streptococcus spp. 

Ihoflooran määrä riippuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten sukupuolesta, iästä, ihon luonteesta, päivittäisistä toiminnoista ja ympäristötekijöistä, mukaan lukien kosteus, lämpötila, auringonotto ja talineritys. 

Ihon vammat tai epätasapaino voivat johtaa ihosairauksiin, tulehduksiin tai infektioihin, kuten atooppiseen ihottumaan (ekseemaan), selluliittiin, psoriaasiin ja seborrooiseen ihottumaan. 

Näistä ihosairauksista atooppinen dermatiitti, joka tunnetaan myös nimellä ekseema, on yleinen, kutiseva tulehduksellinen ihosairaus, joka vaikuttaa moniin ihmisiin. Atooppisen ihottuman aiheuttavat tyypillisesti stafylokokki- tai streptokokkibakteerit, erityisesti S. aureus. Antimikrobisilla ainesosilla on keskeinen rooli ihon infektioilta suojaamisessa ja turvallisuuden tarjoamisessa kosmeettisessa käytössä ja valmistuksessa. 

Niitä Suomesta saatavia sieniä, joilla on antimikrobista aktiivisuutta, löydät alla olevasta luettelosta. 

 

Fenolihapoilla, kuten 2,4-dihydroksibentsoe-, protokateku-, vanilliini- ja p-kumaarihapoilla, todettiin olevan merkittävää antimikrobista potentiaalia sekä grampositiivisia että gramnegatiivisia bakteereja vastaan. 

Isodeoksihelikobasidiini, joka saatiin silkkituppisienestä, osoitti myös antibakteerista aktiivisuutta useita grampositiivisia bakteereja vastaan, mukaan lukien S. aureus, metisilliiniresistentti S. aureus (MRSA), kinoloniresistentti S. aureus (QRSA), Bacillus subtilis, S. epidermidis ja Streptococcus mutans. 

Nepalilaisia pakurin sukuisia sieniä tutkittiin niiden antimikrobisen vaikutuksen suhteen Näiden kahden lajin tuottama primaarinen yhdiste tunnistettiin hispidiiniksi, joka osoitti estävää vaikutusta S. aureusta (MIC, 100 ug/ml) ja Propionibacterium acnesta (MIC, 25 ug/ml) vastaan. Hiljattain puunkorvien ilmoitettiin myös olevan estävää aktiivisuutta S. aureusta vastaan. 

Suomesta saatavia sieniä, joista saattaa olla hyötyä kosmeettisissa valmisteissa

Lakkakääpä (Ganoderma lingzhi / -lucidum) - Prokatekiinihappo - Tyrosinaasin estäjä

 sekä triterpeenit - tukahduttavat tulehdusvälittäjien eritystä (toim. huom. triterpeenejä on monessakin kotoisessa käävässämme, mm. kantokäävässä)

Ratapölkkysieni (Neolentinus lepideus) - 1,3-dihydroisobentsofuraani-4,5,7-trioli, 5-metoksi-1,3-dihydroisobentsofuraani-4,7-dioli - Tyrosinaasin estäjä  JA lepidepurooni - hyaluronaasin esto

Punakärpässieni - Amanita muscaria - β-D-glukaani, Fukomannogalaktaani (FMG) - Tulehduskivun vähentäjä

Uurrepesäsieni - Cyanthus africanus / -striatus) - Neosyantiini - Estää typpioksidin (NO) tuotantoa ja vähentää typpioksidisyntaasiproteiinina.

Ukonsieni - Macrolepiota procera - Lanostaani triterpenoidit - Typpioksidin (NO) tuotannon esto

Arinakääpä - Phellinus igniarius - Nepetidiini, betuliinihappo - Esti ydintekijä-κB (NF-κB) (tulehdustekijä)

Valevahvero - Hygrophoropsis aurantiaca - Clitosybiini A - 10 µg/ml vähensi elastaasiaktiivisuutta 8,31 % 1 µg/ml stimuloi prokollageenisynteesikapasiteettia 167,9 % 1 µg/ml vähensi merkittävästi matriisin metalloproteinaasi-1:n aktiivisuutta 33,9 %

Lehtolohisieni (Laccaria amethystina) - Lakkaridionit A ja B - Kollagenaasin estäjä

Silkkituppisieni (Volvariella bombycina) - Isodeoksihelikobasidiini - Estävä vaikutus S. aureus 503:a, metisilliiniresistenttiä S. aureus CCARM 3167:ää (MRSA), kinoloniresistenttiä S. aureus CCARM 3505:tä (QRSA), Bacillus subtilis 1021:tä, Staphylococcus epidermidis 3958:aa ja IC326 mutansM-arvot 01.3.5M Streptococcus1.3.5. µg/ml)

Suomentajan loppusanat - artikkeli on suomennettu hyvin tiiviisti -olen jättänyt pois paljon, ja keskittynyt kotoisten sieniemme kosmeettisen hyödyntämisen kannalta olennaisiin tietoihin. Alkuperäinen tutkimus löytyy omalla nimellään mm. Google scholarin kautta.