Sienivärjäys: mustaorakas, Phellodon niger

 MUSTAORAKAS, Phellodon niger

Kun löytää kuivan mutta sammaleisen mäntykankaan, joka tuntuu olevan yhtä suurta, tasaista hiekkakenttää, ehkä jokunen hiekkakuoppakin, kannattaa jalkautua etsimään hydnellum- ja phellodon-suvun orakkaita.

Mustaorakas on ehdottomasti tähän asti eniten väriä antanut hydnellum. Sen sanotaan olevan harvinainen, muttei sentään uhanalainen. Liekö harvinaisuuteen osasyynä vaikea löydettävyys; se on hieman hentoisempi kuin muut orakkaat, ja meinaa jäädä sammalikon alle piiloon. Iäkkäämpänä se näyttää lähinnä tallatulta hirvenläjältä joten ei ihme, ettei sitä ihan jokainen löydä. Näitä etsitään lähinnä kontaten, tai askel kerrallaan hissukseen zoomaillen.

Mustaorakkaan tunnistaa siitä, että sen malto on sisältä aivan mustaa. Myös tummaorakkaalla on musta malto, mutta se on nahkamainen, alta valkea ja sen jalka on kuin naru -se on siis huomattavasti hentoisempi ja kasvaa kimppumaisesti.

VÄRJÄYS

Keitin mustaorakkaita 1,5h emäksisessä, pH9 liemessä. Värjäsin myös korkeassa pH:ssa ensimmäiset 3 erää, ja sain vaalean sinertävää/turkoosia lankaa. Tämän jälkeen etikoin liemen happameksi, mutta värjäystulos ei siitä juurikaan 100% villalankaan muuttunut, polyamidisekoitteisiin sukkalankoihin tuli rusehtavaa vivahdetta (alla). Liemi olisi ollut lähes loputon, se oli vielä aivan tumman sinivihreää kun heitin sen pois.

Alle 60 grammalla mustaorakasta värjäsin noin 300g lankoja, kunnes oli pakko välillä vaihtaa värjäyssientä ja heitin lopun liemen pois kun viimeiset, rusehtavan vihreät värit eivät enää miellyttäneet muutenkaan.

Sienilehdessä mainittua violettia en onnistunut tällä kertaa saamaan, tosin siniorakkaalla sitä sain vahingossa, kun etikoin emäksisessä liemessä värjätyn kauniin vaaleansinisen vyyhdin seuraavana päivänä. Elämä on yllätyksiä täynnä!

Näreen verkkokauppaan orakasostoksille