Ruosteorakas
Ruosteorakas on hyvin painava ja jämäkkä, nuijamainen orakas joka kasvaa hiekkaisilla mäntykankailla, joskus hyvinkin runsaana. Se ei haise juuri millekään tai ehkä aavistuksen happamalle. Leikkuupinta on tumman ruskea, päältä velourmainen ja ruskea. Ruosteorakas ei maistu yhtään miltään, kun taas näköislaji karvasorakas on hyvinkin karvas. Ruosteorakas on pienenä vaaleahko, ja pisaroi punaista nestettä kuten karvasorakaskin. Niissä on kuitenkin maun lisäksi muutakin eroa -ruosteorakas on jämäkämpi ja sen pinta on vaahtomuovimainen, kuin velourkangasta. Karvasorakas taas on nahkamainen.
Värjäys
Määrä: kuivattua sientä kaksi kertaa enemmän kuin lankaa.
Hydnellum-suvun
orakkaita neuvotaan keittämään ensin emäksisessä liemessä 1,5 tuntia,
koska niitten malto on kova ja kestää aikansa että kaikki väri irtoaa.
Emäksisen liemen saat aikaan kidesoodalla, pesusoodalla tai
ammoniakilla. Itse olen kokeillut kaikkia ja todennut jokaisen yhtä
toimivaksi. Toki en ole tehnyt koevärjäyksiä samalla sienellä käyttäen
kolmea eri emästä, joten toki eroja näissä saattaa olla. Ammoniakkia
kehutaan parhaaksi, mutta esim sisällä värjätessä sitä ei kannata
hengitellä paljoa.
Emäksisessä
liemessä ruosteorakas antaa vihreää sävyä, yleensä 100
grammasta sientä saa noin 50g vihreää lankaa. Tämän jälkeen liemi
etikoidaan happamaksi ja saadaan noin 50-100g ruskeaa väriä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ihanaa, että tahdot kommentoida! Muistathan olla kohtelias, vaikka mielipide poikkeaisi omastasi. Vihapuhekommentteja ei julkaista.